Loppu, slut, finito, the end. Kaikki
me joskus koetaan se. Pyörä ei enää pyöri, se joko puhkeaa tai ett jaksa enää
polkea. Se vaihdetaan uuteen tai sitten jäät mäkeen istumaan ja odottamaan
kyytiä. Tämä koskee kaikkea; työtä, koulua, parisuhdetta, leikkiä yms. Leikki
loppuu joskus itkuun ja suomalainen sisukin murtuu aikanaan. Mitä sitten?
Joskus loppu tuntuu ylivoimaiselta,
myös hyvällä tavalla. Otat loparit ja lopputili kilahtaa tilille. On mammonaa
ja uutta mainetta ei kun hakemaan. Loppu tuo uuden alun, se toimii vähän niin
kuin kirja, josta et ole varma onko se hyvä, mutta jatkat silti lukemista. Alku
on hidasta ja sekavaa, mutta loppua kohden ett voi laskea kirjaa ennen kuin
loppu tulee vastaan. Mitä sitten?
Vaikein on loppu
jota ei halua. Se harvoin on iloinen asia. Kämpän katto tulee tutuksi ja
katseesi polttaa siihen merkin. Käyt loppua läpi ja perspektiivi muuttuu. Pian
kaikki ehkä hyvältä jo tuntuu. Se on susta kiinni, mitä haluat tuntea. Loppu ei
ole pysyvä. Siihen tottuu ja joku päivä heräät ja alat uutta alkua poimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti