tiistai 14. toukokuuta 2013

Mitä sitten?



  Loppu, slut, finito, the end. Kaikki me joskus koetaan se. Pyörä ei enää pyöri, se joko puhkeaa tai ett jaksa enää polkea. Se vaihdetaan uuteen tai sitten jäät mäkeen istumaan ja odottamaan kyytiä. Tämä koskee kaikkea; työtä, koulua, parisuhdetta, leikkiä yms. Leikki loppuu joskus itkuun ja suomalainen sisukin murtuu aikanaan. Mitä sitten?
  Joskus loppu tuntuu ylivoimaiselta, myös hyvällä tavalla. Otat loparit ja lopputili kilahtaa tilille. On mammonaa ja uutta mainetta ei kun hakemaan. Loppu tuo uuden alun, se toimii vähän niin kuin kirja, josta et ole varma onko se hyvä, mutta jatkat silti lukemista. Alku on hidasta ja sekavaa, mutta loppua kohden ett voi laskea kirjaa ennen kuin loppu tulee vastaan. Mitä sitten?
  Vaikein on loppu jota ei halua. Se harvoin on iloinen asia. Kämpän katto tulee tutuksi ja katseesi polttaa siihen merkin. Käyt loppua läpi ja perspektiivi muuttuu. Pian kaikki ehkä hyvältä jo tuntuu. Se on susta kiinni, mitä haluat tuntea. Loppu ei ole pysyvä. Siihen tottuu ja joku päivä heräät ja alat uutta alkua poimia.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti